Kuten niin monet ystävänikin, olen mestari keksimään syitä miksi juuri tänään on huono päivä juosta. Vuosia olen tuskaillut erilaisten polvi- ja nilkkaonglemien kanssa ja ne ovat osaltaan pitäneet minut pois poluilta ja pyöräteiltä. Nämä oikeasti juoksemisen estävät syyt sain poistettua, kun hankin tuettujen lenkkareiden tilalle "paljasjalkakengät", jotka opettivat minulle terveellisemmän askelluksen ja korjasivat jalkaongelmani parissa kuukaudessa. No kullakin on omat ratkaisunsa ongelmiin enkä lähde tässä sen kummemmin kenellekään suosittelemaan mitään tiettyjä kenkiä tai kenkätyyppiä. Olin riemuissani, sillä nythän minulla ei olisi mitään estettä lenkkeillä vaikka joka päivä!
Kaikesta maagisuudestaan huolimatta nuo kengät eivät poistaneet kykyäni keksiä aina kulloiseenkin päivään sopivia tekosyitä lenkille lähdön lykkäämiseksi vähintään seuraavaan päivään. Joskus olen pystynyt keksimään koko viikonkin kestäviä tekosyitä. Tämä on sikäli käsittämätöntä, että nykyään, kun jalkani eivät aiheuta tuskaa, pidän juoksemisesta ja tiedän, että varsinkin lenkin jälkeen on upea olo. Nautin myöskin luonnosta ja lenkkipolut lähtevät sadan metrin päästä kotoani. Miksi ihmeessä keksin siis näitä syitä? Laiska? No, sillä ei liene väliä, jos vain jotenkin pääsen irti tästä tavasta.
Törmäsin kirjastossa Larry Shapiron kirjoittamaan kirjaan Zen ja juoksemisen taito. Päätin lukaista teoksen läpi ja katsoa mitä kirjailijalla oli mielessään. Itämaisessa filosofiassa ja erityisesti Zen-filosofiassa on jotain mikä on aina minua kiehtonut. Ehkä se on tuo meditoinnin tietty sisäänpäinkääntyneisyys. Ehkäpä entisenä urheilijana itsensä kuuntelemisen ja hetkessä elämisen teemat myöskin kuulostavat tutuilta ja turvallisilta. Hektisessä länsimaisessa yhteiskunnassa ja sen arjessa on vaikea luoda mielestään tyhjää liitutaulua, johon piirretyt kuvat syöpyvät mieleen ja jättävät muistijäljen. Paljon helpompi on katsella sitä ärsykkeiden täyttämää liitutaulua, johon kuka tahansa voi piirtää uuden ärsykkeen, joka hukkuu muihin jättämättä mitään pysyvää jälkeä. Näin tapahtumat ja kokemukset virtaavat läpi sormien ja hetkessä eläminen vaikeutuu. Ainakin minulle on liiankin tavallista miettiä asioita, jotka ovat jo tapahtuneet tai tulevat tapahtumaan eli juuri niitä mihin en voi vaikuttaa juuri nyt mitenkään.
Tämän blogin tarkoituksena on tallentaa yritykseni päästää irti juoksemisen estävistä tekosyistä joihin takerrun. Kaikki alkaa siitä, että tunnistan omat tekosyyni. Ja vaikka epäonnistuisin yrityksessäni niin ehkä tässä jotain oppii.
Buddha: On parempi matkustaa hyvin kuin saapua perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti