Mutaa ja mielen liikkeitä

Ensimmäinen taival on taitettu. Tai oikeastaan toinen sillä kävin eilen pelkän bloggaamisen ilosta juoksemassa lenkin. En laske sitä kuitenkaan vielä tähän projektiin, koska hyvästä säästä ja alkuinnostuksesta johtuen kynnys oli matalalla.

Tänään kuitenkin päästiin asiaan, sillä vesi iski tuulen kanssa yhdessä tuumin vasten kasvoja. Polut olivat mutaisia ja lähtökohdat lenkille ankeat. Kannustajina olivat kuitenkin koiramme, joiden tietäisin hyppivän seinille illalla, jos eivät saa sopivaa lenkkiä. Alkuinnostus ja selkäranka veivät voiton, joten lenkille lähdettiin. Tarkoitus oli käydä pieni lenkki ja harjoitella meditatiivista juoksua. Yritystä voi verrata pieneen lapseen, joka ottaa tukea pöydästä astuu askeleen ja tömähtää takapuolelleen. Kuvainnollisesti siis, kaatumisia ei sentään tullut.

Ensimmäinen strategiani oli hengitykseen keskittyminen eli laskisin mielessäni ulos - 1, sisään - 2, ulos - 3 jne. aina kymmeneen asti ja siitä taas alusta. Eihän se tietenkään onnistunut, vaan kolmosen tai nelosen jälkeen tuli mieleen, mikä olisi hyvä blogin otsikko, mitä antaisin koirille ruoaksi, miksi en osaa keskittyä tähän, kuinka kauan tämän oppimiseen menee... Muistin sitten Zen-menetelmän, jossa häiritsevä ajatus nimetään ja siirretään syrjään. Siitä seurasi tietenkin tuokioita, joiden aikana mietin sopivaa nimeä häiritsevälle asialle. Pitäisikö tuo nimeämisen vaikeus myös nimetä ja siirtää syrjään? Hieman oli myös vaikeuksia siirtää asiaa syrjään. Missä on mielen syrjä?

Jonkin ajan kuluttua huomasin, että laskeminen vaikuttaa hengitysrytmiin ja tekee juoksemisesta hankalaa. Vaihdoin strategiaa ja aloin keskittyä siihen hetkeen, kun oikea jalka osuu maahan ja laskea niitä kohtaamisia. Tuloksena oli hetken kuluttua se, että myös hengitysrytmi alkoi seurata askelrytmiä. Sanomattakin lienee selvää, että se oli aivan liian nopea rytmi. Vaikeaa... Ehkä olen niitä henkilöitä, joille yhtäaikainen kävely ja purukumin pureksiminen aiheuttavat vaaratilanteita.

Kaikesta huolimatta sain kuitenkin loppumatkasta ensimmäisiä tuntemuksia siitä mihin tämä voi johtaa. Muutama askel kerrallaan pystyin irrottautumaan kaikesta ja olemaan ajattelematta mitään. Hienoa. Ensi kerralla pystyn jo parempaan...ehkä...jos en keksi mitään tekosyytä jättää lenkki väliin.

Buddha: Pisara pisaralta astia täyttyy.